emblemo

Helsingin esperantoseura ry

Esperanto-klubo de Helsinki

elinio

Esperanton avain: peruskielioppi

Tämä kielioppi on laadittu näytöllä katseltavaksi. Voit toki myös tulostaa sen paperille.

Sisällysluettelo

1. Kirjaimet ja ääntäminen
2. Sanaluokat
3. Artikkeli
4. Monikko
5. Objekti
6. Vertailu
7. Pronominit
8. Lukusanat
9. Verbit
10. Adverbit
11. Prepositiot
12. Kielteiset ilmaukset
13. Kysymyslauseet
14. Akkusatiivi
15. Partisiipit
16. Sanojen muodostaminen
17. Sanajärjestys
18. Oikeakielisyys

Liiteosa: Taulukkosanat, etuliitteet, jälkiliitteet, prepositiot


1. Kirjaimet ja ääntäminen

Esperanton kirjaimet ovat seuraavat:

A B C Ĉ D E F G Ĝ H Ĥ I J Ĵ
K L M N O P R S Ŝ T U Ŭ V Z

Erikoista selvitystä kaivannevat ainoastaan seuraavat kirjaimet:
C äännetään kuten ts suomen sanassa tsaari, z saksan sanassa ziehen; Ĉ äännetään tsh (tj ruotsin sanassa tjäna); Ĝ äännetään soinnillisena tsh:nä (g englannin sanassa gentleman); Ĥ äännetään kuin voimakas h (ch saksan sanassa nach); Ĵ äännetään kuin soinnillinen sh (j ranskan sanassa journal); Ŝ äännetään kuin sh (sh englannin sanassa she, sch saksan sanassa schön); Z äännetään kuin soinnillinen s (s saksan sanassa sagen, z englannin sanassa lazy); NK ja NG äännetään kirjaimellisesti, esim. lon-ga, dan-kas (ei kuten suomen lanka, langan).

Peräkkäin sattuvat vokaalit kuuluvat eri tavuihin ja äännetään erillisinä - esim. balau äännetään 'ba-la-u'. Sen sijaan puolivokaalit J ja Ŭ muodostavat toisen vokaalin kanssa diftongin ja ne äännetään samoin kuin vastaavat suomen diftongit, esim. junaj äännetään 'ju-nai' ja baldaŭ 'bal-dau'.

Äänen paino on aina viimeistä edeltävällä tavulla - edellä olevissa esimerkeissä JU-na, ba-LA-u ja BAL-daŭ . Avoimessa (vokaaliin päättyvässä) painollisessa tavussa kyseinen vokaali äännetään hieman pidentyneenä.

ylös


2. Sanaluokat

Esperanton sanasto perustuu sanajuuriin, joista voidaan muodostaa uusia sanoja lisäämällä niihin erilaisia päätteitä. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, jos tuloksena on järkevä sana (kts. esimerkit skrib' ja parol').

Substantiivin pääte on -o.
domo - talo
parolo - puhe
skribo - kirjoitus
libro - kirja

Adjektiivin pääte on -a.
granda - suuri
bela - kaunis
parola - suullinen
skriba - kirjallinen

Verbin pääte on -i.
paroli - puhua
skribi - kirjoittaa
esti - olla

Adverbin pääte on -e.
parole - suullisesti, puhuen
skribe - kirjallisesti
hejmo - koti, hejme - kotona
ĝojo - ilo, ĝoje - iloisesti

ylös


3. Artikkeli

Useimmissa kielissä - vaikka ei suomessa - käytetään artikkeleja osoittamaan, onko käsite määrätty vai määräämätön.

Jos käsite on määräämätön, esperantossa ei käytetä mitään artikkelia sen ilmaisemiseen.
domo - talo, hundo - koira

Jos puhutaan jostain tietystä, tunnetusta, mainitusta, lähemmin määritellystä, käytetään määräistä artikkelia la.
Mi havas hundon. La hundo estas vigla. Minulla on koira. Koira on vilkas.
La suno brilas. Aurinko paistaa.
la plej bela, la unua - kaunein, ensimmäinen

Artikkelin käyttö vastaa pitkälti muiden kielten käytäntöä. Esperantossa ei kuitenkaan noudateta eri kielten knoppeja, vaan artikkelin käytön määrää todellinen tarve.

ylös


4. Monikko

Monikon pääte on -j. Se liitetään sekä substantiiviin että adjektiiviin.
bela domo - kaunis talo
belaj domoj - kauniit talot
La domoj estas belaj. - Talot ovat kauniita.

ylös


5. Objekti

Sana, johon toiminta kohdistuu, saa päätteen -n. Tätä kutsutaan akkusatiiviksi.
Mi legis la libron. - Luin kirjan.
Mi manĝas panon. - Syön leipää.

Pääte liitetään myös adjektiiviin.
Mi legis bonan libron. - Luin hyvän kirjan.

Monikossa -n sijoitetaan j:n jälkeen.
Mi manĝas varmajn terpomojn. - Minä syön lämpimiä perunoita.

ylös


6. Vertailu

Vertailu suoritetaan sanoilla pli - enemmän ja plej - eniten. Superlatiivin kanssa käytetään yleensä artikkelia.
bela - kaunis
pli bela - kauniimpi
la plej bela - kaunein

Myös adverbeja voidaan vertailla: rapide - nopeasti, pli rapide - nopeammin, plej rapide - nopeimmin.

Komparatiivissa kuin käännetään sanalla ol.
Mia libro estas pli interesa ol la via. - Minun kirjani on mielenkiintoisempi kuin sinun.

Vertailtavien asioiden ollessa samanarvoisia kuin käännetään sanalla kiel.
Mia libro estas same interesa kiel la via. - Minun kirjani on yhtä mielenkiintoinen kuin sinun.

ylös


7. Pronominit

PersoonamuodotPossessiiviset
mi - minämia - minun
vi - sinävia - sinun
li - hän (mies)lia - hänen (miehen)
ŝi - hän (nainen)ŝia - hänen (naisen)
ĝi - seĝia - sen
ni - menia - meidän
vi - tevia - teidän
ili - he/neilia - heidän/niiden

Lisäksi esperantossa on persoonatonta subjektia ilmaiseva pronomini oni, joka vastaa suomen passiivia (vrt. ruotsin man, englannin one, they).
Oni diras ke... - Sanotaan että...

Pronominit saavat tarvittaessa akkusatiivin päätteen.
Mi amas vin. - Rakastan sinua.

Kolmannessa persoonassa - hän, he on lisäksi refleksiivinen pronomini si (vrt. ruotsin sig, sin, sitt), joka viittaa lauseen subjektiin - itseänsä, itseään.
Li estas en sia hejmo. - Hän on (omassa) kodissaan; Li estas en lia hejmo. - Hän on hänen (jonkun toisen) kodissa.
Li parolas nur pri si mem. - Hän puhuu vain itsestään.
Mi lavas min - pesen itseni, vi lavas vin -peset itsesi, li lavas sin - hän pesee itsensä.

ylös


8. Lukusanat

Peruslukusanat ovat
1 unu 11 dek unu
2 du 12 dek du jne
3 tri
4 kvar 20 dudek
5 kvin 21 dudek unu jne
6 ses
7 sep 100 cent
8 ok 200 ducent
9 naŭ 1000mil
10 dek 1996 mil naŭcent naŭdek ses

Lukusanat eivät tavallisessa käytännössään saa mitään päätteitä.
Mi havas unu pomon. - Minulla on yksi omena. Li havas kvin infanojn. - Hänellä on viisi lasta.

Kymmen- ja sataluvut muodostetaan siten, että ykköslukuihin liitetään lukusanat dek - 10 ja cent - 100 kirjoittamalla ne yhdeksi sanaksi.
20 dudek, 30 tridek, 400 kvarcent, 600 sescent, 900 naŭcent.

Kymmenien ja satalukujen välillä olevia lukuja ei kirjoiteta yhdeksi sanaksi.
12 dek du, 101 cent unu, 35 tridek kvin, 1996 mil naŭcent naŭdek ses.

Järjestysluvut muodostetaan peruslukusanoista liittämällä niihin adjektiivin pääte -a. Järjestyslukujen yhteydessä käytetään yleensä määräistä artikkelia.
la unua - ensimmäinen, la dua - toinen, la naŭcent-tridek-sepa 937:s.

Lukusanoista voidaan muodostaan myös substantiiveja ja adverbejä.
duo - kakkonen, kaksikko, deko - kymppi, kymmenkunta, unue - ensiksi, due - toiseksi.

ylös


9. Verbit

Verbin perusmuoto, infinitiivi, on i-loppuinen.
lavi - pestä, iri - mennä, sendi - lähettää, ami - rakastaa, fari - tehdä.

Nykyajan (preesensin) pääte on -as.
Mi sendas - minä lähetän, vi iras - menet/te menette, li sendas - hän lähettää, ni amas - me rakastamme, ili faras - he tekevät.

Menneen ajan pääte on -is. Tätä aikamuotoa kutsutaan preteritiksi. Se vastaa suomen imperfektiä, perfektiä ja pluskvamperfektiä.
Mi sendis - minä lähetin, olen lähettänyt, olin lähettänyt.

Tulevan ajan (futuurin) pääte on -os.
Mi sendos - minä lähetän vastedes, olen lähettävä, "tulen lähettämään".

Konditionaalin pääte on -us.
Mi sendus monon, se mi havus. - Lähettäisin rahaa, jos minulla olisi.

Imperatiivin pääte on -u.
sendu - lähetä, lähettäkää! vivu - eläköön! ni sendu - lähettäkäämme! Li iru hejmen! - Hän menköön kotiinsa!

Esperantossa on - kuten monessa muussakin kielessä, mutta ei suomessa - kaksi olla-verbiä, esti ja havi. Jälkimmäinen ilmaisee omistamista. Sen kanssa käytetään akkusatiivia.
Li estas mia amiko, li havas komputilon. - Hän on ystäväni, hänellä on tietokone.

ylös


10. Adverbit

Adverbi on sana, joka ilmaisee sanajuuren merkityksestä riippuen joko aikaa, paikkaa tai tapaa. Se muodostetaan päätteellä -e.
nokto - yö: nokte - yöllä
hejmo - koti: hejme - kotona
rapida - nopea: rapide - nopeasti

Esperantossa on kuitenkin suuri joukko päätteettömiä adverbeja, esim.
morgaŭ - huomenna, preskaŭ - melkein, nur - vain, for - pois, pli - enemmän.

ylös


11. Prepositiot

Esperantossa ei käytetä sijamuotoja niin kuin suomessa, vaan erilaiset suhteet ilmaistaan prepositioilla. Jokaisella prepositiolla on oma määrätty merkityksensä. Esimerkiksi
en (-ssa, -ssä): en la domo - talossa
sur (päällä): sur la tablo - pöydällä
pri (jtk koskien, -sta): paroli pri hundo - puhua koirasta
de (ilmaisee omistusta): La hundo de la knabo - pojan koira.

Luettelo prepositioista löytyy liiteosasta.

Eräissä tapauksissa mikään prepositio ei tunnu sopivalta. Tällöin voidaan käyttää prepositiota je, jolla ei ole itsenäistä merkitystä. Useisiin tilanteisiin, joissa aikaisemmin on käytetty je-prepositiota, on nyttemmin vakiintunut jokin muu prepositio.
Inda je via konsidero - harkintasi arvoinen
La teksto estas abunda je eraroj. - Tekstissä on runsaasti virheitä.

Je on vakiintunut ilmaisemaan erityisesti kellonaikoja.
je la tria horo - kello kolme.

ylös


12. Kielteiset ilmaukset

Kieltosana on ne.
Mi ne havas hundon. - Minulla ei ole koiraa.
Ĉu vi trinkas kafon? Ne, mi ne trinkas ĝin. - Juotko kahvia? Ei, en juo sitä.

Ne asetetaan sen sanan eteen, joka kielletään. Usein tämä on lauseen verbi, mutta se voi olla muukin sana.
Mi volas ne kafon, sed teon. - En halua kahvia vaan teetä.

Jos lauseessa on muu kieltosana, ne jää pois.
Li ne diris ion.=Li diris nenion. - Hän ei sanonut mitään.
Neniu parolas ĉiujn lingvojn. - Kukaan ei puhu kaikkia kieliä.

ylös


13. Kysymyslauseet

Kysymyslause alkaa yleensä kysymyssanalla. Kysymyssanat löytyvät
liitteessä olevasta pronominitaulukosta.
Kiu vi estas? - Kuka sinä olet?

Jos lauseessa ei ole muuta kysymyssanaa, se aloitetaan kysymyspartikkelilla ĉu. Se vastaa suomen -ko, -kö -päätettä.
Ĉu vi amas min? - Rakastatko sinä minua?

ylös


14. Akkusatiivi

Akkusatiivia eli n-päätettä käytetään ensi sijassa ilmaisemaan teon kohdetta. (kts.
Objekti). Sitä voidaan käyttää myös seuraavanlaisissa tapauksissa:

Prepositioiden kanssa ilmaisemaan liikettä niiden osoittamaan suuntaan.
en la domo - talossaen la domon - taloon
sur la tablo - pöydälläsur la tablon - pöydälle

E:hen päättyvän adverbin tai pronominin kanssa osoittamaan suuntaa.
hejme - kotona hejmen - kotiin
tie - siellä tien - sinne

Ilmaisemaan määrää, mittaa, hintaa, aikaa, kestoa.
La libro kostas 50 markojn. - Kirja maksaa 50 markkaa.
Li dormis ok horojn. - Hän nukkui kahdeksan tuntia.
Lundon, la 8an de majo - Maanantaina, toukokuun kahdeksantena.

ylös


15. Partisiipit

Partisiipit ovat verbeistä johdettuja muiden sanaluokkien sanoja, jotka kuvaavat tekijää tai teon kohdetta. Aikamuotojen tunnukset (-a, -i, -o) näkyvät myös partisiipeista, joita on kuusi.

AktiiviPassiivi
lavanta - pesevälavata - se jota pestään, juuri nyt pestävä
lavinta - pessytlavita - se joka pestiin, pesty
lavonta - vastedes pesevälavota - pestävä, se joka kohta pestään

Partisiipeista voidaan tehdä substantiiveja: lavanto - pesijä, ihminen joka on pesemässä. Passiivin ja aktiivin ero näkyy esimerkissä amanto - rakastaja, amato - rakastettu - miehiä! Naisista puhuttaessa: amantino - rakastajatar ja amatino - rakastettu. Aktiivin muodot kertovat tekijästä (joka siis on aktiivinen) ja passiivin muodot vastaavasti teon kohteesta (johon teko kohdistuu, joka siis on tämän suhteen passiivinen).

Partisiippeja voi käyttää myös adjektiiveina ja ne saavat monikon päätteen. Lavitaj tasoj - pestyjä kuppeja, irontaj trajnoj - lähteviä junia.

Niitä voi käyttää myös adverbien tapaan ja korvaamassa suomen sivulauseita:
Sendinte la leteron mi telefonis al Jussi - Lähetettyäni/kun olin lähettänyt kirjeen, soitin Jussille.

Passiivi muodostetaan esti (olla)-verbin vastaavista aikamuodoista, liittämällä niihin passiivin partisiippi. Käytetäänkö preesensiä vai preteritiä (eli onko pääte -ata vai -ita) riippuu siitä, onko partisiipilla ilmaistu tehtävä esitetty jatkuvana vai lopetettuna.
Li estas amata. - Häntä rakastetaan, hän on rakastettu; la libro estis legata - kirjaa luettiin (parhaillaan); amata ja legata ilmaisevat tehtävän jatkuvana. La libro estis legita - kirja luettiin, oli luettu; la eraroj estas korektitaj - virheet on korjattu, ovat tulleet korjatuksi; legita ja korektitaj ilmaisevat lukemisen ja korjaamisen lopetettuna.

Passiivisen tekemisen suorittajaa ilmaisevan sanan (agentin) edellä käytetään prepositiota de, joskus selvyyden vuoksi fare de.
Li estas amata de ĉiuj homoj. - Hän on kaikkien ihmisten rakastama, häntä rakastavat kaikki ihmiset; La domo estas aĉetita de fremdulo - Talo on vieraan ostama, talon osti joku vieras.

Esperantossa on pyrkimys yksinkertaisiin muotoihin. Monimutkaiset passiivimuodot korvataan usein oni-pronominilla.
Oni amis ŝin multe = Ŝi estis multe amata. - Häntä rakastettiin kovasti.

Partisiippimuotoja, myöskin adjektiivisia, voidaan käyttää yhdessä esti-verbin muotojen kanssa, tarkoituksella ilmaista tarkoin kahden tai useampien tehtävien keskinäinen aika, suhde tai jatkuvaisuus.
Li estis foririnta kiam mi alvenis. - Hän oli poistunut, kun minä saavuin.

ylös


16. Sanojen muodostaminen

Esperantossa voidaan rakentaa sanoja erilaisista niiden eteen tai perään liitettävistä osasista. Tämä on tavallaan kuin jonkinlaista loogista leikkiä lego-palikoilla. Sanaan kuuluu yleensä ns. juuri (sanan vartalo) ja yksi tai useampia "rakennuspalikoita". Juuret on valittu monelle eri kielelle yhteisistä aineksista ja siksi niistä monet ovat meille tuttuja joko sivistyssanoista tai muista kielistä. Se tietysti helpottaa muistamista. Otetaan vaikka juuri lern', joka ilmaisee oppimista (vrt. learn, lernen, lära):
lernanto - oppilas muodostuu palikoista lern-ant-o
lernantino - tyttöoppilas
gelernantoj - tyttö- ja poikaoppilaat
lernejo - koulu palikoista lern-ej-o
lernebla - sellainen jonka voi oppia
nelernebla - mahdoton oppia
lerniloj - opetusvälineet

Toinen esimerkki juuresta manĝ', joka tarkoittaa syömistä (ranskan manger):
manĝi - syödä, manĝo - ateria: matenmanĝo, tagmanĝo, vespermanĝo aamupala, lounas, päivällinen t. illallinen
manĝeto pieni syönti eli välipala, jotain pientä
manĝejo ruokala, ravintola
manĝebla syötäväksi kelpaava
nemanĝebla syötäväksi kelpaamaton
manĝaĵoj ruuat, ruokatavarat
manĝantoj ruokailijat
manĝintoj ruokailijat jotka jo söivät
manĝilaro ruokailuvälineet, jossa il väline, ar joukko, o substantiivi

Verbistä manĝi voisi tehdä myös eri syömätapoja kuvailevia verbejä
manĝeti napostella, manĝegi ahmia, manĝaĉi syödä rumasti, hotkia...

ylös


17. Sanajärjestys

Sanajärjestys on vapaa samoin kuin suomessa eli kielessä ei ole erityisiä määräyksiä siitä, mihin järjestykseen sanat pitäisi laittaa. Sanajärjestyksen määrää puhujan sanoille antama merkitys. Huomaa, että alla mainituilla esimerkeillä on vivahde-ero.
Mi amas vin (Minä rakastan sinua) voidaan ilmaista myös Vin mi amas (Sinua minä rakastan).

Katso myös kohtaa kielteiset ilmaukset.

ylös


18. Oikeakielisyys

Kielen perussäännöt on vahvistettu vuonna 1905. Muilta osin oikeakielisyyden määrää vakiintunut kielenkäyttö. Vaikka kielen harrastajien kulttuurillinen ja kielellinen tausta vaihtelee kovasti ja he asuvat hajallaan ympäri maapallon, kielenkäyttö on itse asiassa hämmästyttävän yhtenäistä. Kielen kehittymistä valvoo esperantoakatemia, joka tarvittaessa antaa suosituksia kielenkäytöstä.

Kansallisissa kielissä oikeakielisyys perustuu pitkälti kielen historiaan. Esperantossa on tärkeä sääntö, jonka mukaan jokaisella kielen käyttäjällä on oikeus luoda omia ilmauksiaan. Jos ne täyttävät kielen perussäännöt ja ovat sisällöltään loogisia, ne ovat oikeita. Niistä tulee osa kieltä, jos eri kansallisuuksia edustavat kielen käyttäjät hyväksyvät ne omaan käyttöönsä.

Mikään kieli - ei myöskään esperanto - ole koskaan valmis. Jatkuvasti tulee uusia käsitteitä, uusia ilmaisuja ja ehdotuksia, miten jokin asia tulisi ilmaista. Tämän vuoksi esiintyy kilpailevia muotoja ja välillä käydään koviakin väittelyjä. Tämä on hyväksyttävää kunhan se ei haittaa ymmärtämistä. Kukaan ei kuitenkaan voi yksin määrätä, mikä on oikea muoto. Sen ratkaisee viime kädessä kielen harrastajien kollektiivinen kielitaju.

ylös

Liiteosa: Taulukkosanat, etuliitteet, jälkiliitteet, prepositiot


12.11.1996 Sakari Kauppinen