Vyöhykejako
Kanariansaarten luonnon moninaisuus ja kasvilajien runsaus johtuu saarten eristyneisyydestä ja niillä esiintyvistä monista kasvillisuusvyöhykkeistä.
Kasvillisuusvyöhykkeen syntymiseen vaikuttavat paikan korkeus merenpinnasta sekä tuuli-, sade- ja valaistusolosuhteet. Saarten pohjoisosat saavat tyypillisesti
enemmän sadetta kuin eteläosat. Kosteusolosuhteet vaihtelevat myös saaren korkeuden mukaan, sillä korkeammilla saarilla vuoret vangitsevat pilvet,
jotka menevät matalampien saarten yli. Osa kasveista voi esiintyä useammallakin vyöhykkeellä ja ihmisten muokkaamilla alueilla kasvaa usein myös väärän
alueen kasveja.
Kanariansaarten kasveista puhuttuessa endemiitti ja endeeminen eli kotoperäinen laji ovat keskeisiä käsitteitä. Endeeminen laji esiintyy luonnonvaraisena
vain tietyllä rajatulla alueella. Esimerkiksi kuningatarneidonkieli on endeeminen Teneriffalle, sillä sitä ei kasva luonnonvaraisena missään muualla maailmassa.
Usein puhutaan laajemmasta kokonaisuudesta, Makaronesian saaristosta, johon Kanariansaarten lisäksi kuuluvat Madeira ja Azorit sekä hieman kauempana etelässä
Kap Verden saaret. Makaronesiassa esiintyy 30 endeemistä kasvisukua ja useita satoja endeemisiä kasvilajeja. Esimerkiksi Kanariansaarille endeemisiä kasveja
on 570 lajia (40 % saarten alkuperäisistä lajeista).
Endeemisen lajin kasvualue voi olla vain yksi vyöhyke yhdellä saarella, mutta monia lajeja tavataan useammalla saarella, jopa useammalla saariryhmällä.
Esimerkiksi 56 lajia kasvaa sekä Madeiralla että Kanariansaarilla. Monet lajit ovat endeemisiä vain yhdelle tai muutamalle lähisaarelle,
mikä kertoo saariston väljyydestä ja vaikeuksista, joita kasvit kohtaavat yrittäessään siirtyä saarelta toiselle.
Toisaalta endemiittien määrä kasvaa, mikäli mukaan otetaan myös Afrikan luoteiskolkka. Fuerteventuralta on Marokon rannikolle noin sata kilometriä, joten ei ole
ihme, että rannikon ja saarten kasvistoilla on paljon yhteistä. Kauemmaksi yhtäläisyydet eivät juuri ulotu, sillä Saharan erämaa eristää luoteiskulman
muusta Afrikasta.
Saarikohtaiset sivut
Rantavyöhyke, pensaikkokasvillisuuden vyöhyke (piso basal, zona baja, zona de matorral costero) - noin 0-700 metriä merenpinnasta
Rantavyöhykkeellä on tunnistettavissa kolme erilaista alavyöhykettä. Lähinnä rantaa on tyrskyvyöhyke, jossa kasvien on tultava toimeen suolasumun ja
kasvien pinnoille kertyvän suolakuorrutuksen kanssa. Sen yläpuolella on varsinainen rantavyöhyke, jolle on tyypillistä puoliaavikkomainen pensaikko.
Kasvillisuus muistuttaa paljon välimeren kasvillisuusvyöhykkeen lajistoa.
Tällä vyöhykkeellä on paikoin rehevämpiä kasvupaikkoja, joissa on pieniä metsikköjä (bosque termófilo).
Nykyään niitä on rajoitetusti, koska hedelmällinen
maa on otettu viljelykäyttöön.
Tyrskyvyöhykkeen lajeja:
Pensaskasvillisuusvyöhykkeen lajeja:
Esimerkkejä rantavyöhykkeen puulajeista:
Ainavihantien lehtimetsien vyöhyke (monteverde) - noin 500-1500 metriä merenpinnasta
Ainavihannan, kostean metsän alueita on erityisesti saarten pohjoispuolella. Pasaattituulet tuovat pilviä, jotka törmäävät vuorenrinteisiin, jolloin
kosteus tiivistyy ja lankeaa sateena.
Monteverden rehevimmillä ja eniten kosteutta saavilla paikoilla kasvaa laakeripuumetsää (laurisilva). Se on jäänne metsästä, joka 15-40 miljoonaa vuotta
sitten kattoi laajoja alueita Etelä-Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta. Nykyään laakeripuumetsiä esiintyy ainoastaan Kanariansaarilla, Madeiralla ja Azoreilla.
Hieman vähemmän koskeutta saavilla paikoilla vallitseva tyyppi on puukellokanerva-kanarianmyrttimetsä (fayal-brezal).
Monteverden lajeja:
Mäntymetsävyöhyke (pinar) - 1000-2000 metriä merenpinnasta
Mäntymetsävyöhyke sijaitsee korkeudella, johon pilvet tuovat kosteutta, mutta sademäärät ovat oleellisesti vähäisempiä kuin alempana.
Kanarianmänty on kehittänyt kyvyn tiivistää pilvien kosteutta neulasiinsa ja valuttaa se niistä maaperään.
Mäntymetsävyöhykkeen lajeja:
Vuoristokasvillisuuden vyöhyke (alta montaña) - yli 2000 metriä
Teneriffalla ja La Palmalla yli 2000 metrin korkeudessa kasvaa matalaa, ankariin olosuhteisiin sopeutunutta pensaskasvillisuutta.
Vuoristovyöhykkeen lajeja:
Kalliokasvillisuus (comunidades rupícolas)
Merenpinnasta mitatun korkeuden mukaan muuttuvien vyöhykkeiden lisäksi Kanariansaarilla on kasveja, jotka esiintyvät rinteillä paikan korkeudessa
riippumatta. Rinteet ovat yleensä kalliopohjaisia, maakerros on ohut, kosteus- ja valaistusolosuhteet vaihtelevat ilmansuunnasta riippuen. Nykyään
tieleikkaukset ovat kalliokasvien tyypillinen kasvupaikka.
Esimerkkilajeja:
Puistokasvit, viljelykset, tienreunat ja muut joutomaat (zonas de cultivo, parques, terrenos ruderales)
Joutomaita ovat ihmisen muokkaamat maa-alueet, joilta alkuperäinen kasvillisuus on hävitetty. Tällaisia ovat esimerkiksi tienpenkat, kadunvarret,
vanhat laitumet ja tyhjät tontit.
Esimerkkilajeja:
Linkkejä:
Flora vascular de Canarias nettikasvio, jossa on kuvia yli tuhannesta kanariansaarilla kasvavasta kasvista.
| © 24.3.2015 Sakari Kauppinen
| |